Downin oireyhtymä eli Downin syndrooma on nimitys kromosomihäiriölle ja sen aiheuttamille piirteille. Siihen kuuluu selkeästi tunnistettavia ulkoisia ja sisäisiä merkkejä, kuten pienempi fyysinen koko ja tiettyjä tunnistettavia kasvonpiirteitä. Myös tavallista heikommat älylliset kyvyt kuuluvat downin syndroomaan, mutta niiden taso vaihtelee paljon ja jotkut down-ihmiset ovat lähes normaalilla älykkyystasolla.
Downin syndroomaa sairastavat tunnistetaan monista ulkoisista tunnusmerkeistä. Oireet ovat yksilöllisiä, eikä niitä esiinny kaikissa down-ihmisissä.
Syndroomasta kärsivä vauva tunnistetaan raskauden aikana lapsivesitutkimuksen avulla tai syntymän jälkeen fyysisten tunnusmerkkien perusteella. Lopullinen tunnistus tehdään verikokeen avulla. Lapsen kasvaessa todetaan usein viivästymiä kaikkien kehitysalueiden suhteen, usein myös vähäisiä tai keskiasteisia kehityshäiriöitä.
Vaikka video on pitkä, kannattaa katsoa se. Tarina on koskettava, ja se saa ajattelemaan elämän tuomia käännekohtia ja omaa ajatusmaailmaa.
Tarina kertoo perheen isästä Heathista, joka oli perfektionisti ja halusi kaiken olevan täydellistä. Hän ja hänen Jennifer vaimonsa sai esikoisensa, joka vastasi heidän kaikkia odotuksiaan – tyttö oli täydellinen.
Kun Jennifer tuli toisen kerran raskaaksi, odotukset olivat yhtä korkealla. Jotain musertavaa kuitenkin tapahtui, kun he saivat tietää odottavansa downin syndroomasta kärsivää lasta. Heath, joka haluisi kaiken olevan täydellistä, oli aivan romuna kuulemastaan. Hän halusi vaimonsa tekevän abortin, mutta Jennifer ei edes harkinnut raskauden keskeyttämistä. Heille syntyi pian Paisley niminen down-tyttölapsi.
Aikaa kului, ja Heath alkoi ymmärtämään Paisleyn tekevän kaikkia samoja asioita mitä muutkin sen ikäiset lapset. Vei aikaa tottua ajatukseen, että omalla lapsella on downin syndrooma, mutta hän alkoi hyväksymään asian. Rakkaus lasta kohtaan syveni päivä päivältä.
Heath rakasti juoksemista, ja se oli ollut hänelle tietynlainen keino paeta todellisuutta. Aamulla heti ensimmäiseksi hän lähti juoksemaan. Se oli hänen omaa aikaansa. Myöhemmin Heathilla ei ollut enään aikaa juosta lapsiensa vuoksi, mutta pian kaikki muuttui. Hän halusi aloittaa harrastuksensa uudestaan – mutta ei yksin.
Jatkossa hän otti Paisleyn aina mukaan juoksemaan, ja he voittivat yhdessä useita kilpailuja. Heath alkoi katumaan sanojaan, mitä hän oli aikaisemmin sanonut down-lapsesta ja abortista. Paisley oli täydellinen juuri omana itsenään.
Hän alkoi kirjoittamaan kirjettä, jonka halusi antaa Paisleylle kun hän olisi vanhempi. Joka päivä Heath kirjoitti ajatuksia ja mietteitä elämästään ja siitä, miten tärkeä osa Paisley on hänen elämäänsä.
