Tämä optinen illuusio syntyy suhteellisen näppärästi ja nopeasti. Ensin käteen piirretään mustalla tussilla ympyrä, jonka reunoille laitetaan punaista tussia kuvastamaan verta. Sen jälkeen valkoiselle paperille tehdään esimerkiksi lyijykynällä joku kiva kuvio, kuten esimerkiksi pääkallo niin kuin tässä. Kuvasta leikataan sopivan kokoinen pala käteen mustan tussiympyrän keskelle. Sitten vähän vielä punaista tussia eli veriroiskeita paperille asti ja käsi sommitellaan sopivasti paperin päälle. Valokuvaa on tummennettu sen verran, että kädessä olevan paperin reunat sekoittuvat mustaan tussiin. Ja hurjan näköinen 3D-kuva on valmis!

Kissatkin kaipaavat välillä vähän piristystä ja hemmottelua. Leluhiiren tai lohipateen sijasta voisimme joskus keksiä vähän jotain isompaakin yllätystä näille meidän nelijalkaisille ystävillemme. Ruoka katoaa hetkessä suuhun ja lelut tuppaavat aina häviämään sohvan alle. Miksi siis emme antaisi jotain, mistä riittäisi iloa pidemmäksi aikaa?

Miltä kuulostaisi vaikka hyllykkö, mihin saisi raapia kynsiä ihan luvan kanssa? Tai pitkin kattoa ja seiniä menevät lukuisat erilaiset kiipeilytelineet sekä lepopaikat? Kissalla tuskin olisi ainakaan valittamista.

Tässä on kivoja esimerkkejä erilaisista viritelmistä ja huonekaluista, jotka sopivat eläintalouksiin piristämään karvaisia kissaystäviämme.

1.

Lähde

2.

Lähde

3.

Lähde

4.

Lähde

5.

Lähde

6.

Lähde

7.

Lähde

8.

Lähde

9.

Lähde

10.

Lähde

11.

Lähde

12.

Lähde

13.

Lähde

14.

Lähde

15.

Lähde

16.

Lähde

17.

Lähde

18.

Lähde

19.

Lähde

20.

Lähde

21.

Lähde

22.

Lähde

23.

Lähde

24.

Lähde

25.

Lähde

Via: Bored Panda

21-vuotias Konsta Punkka on suomalainen valokuvaaja. Hän kuvaa pääosin Suomen luontoa ja sen asukkeja. Konsta on saanut paljon positiivista huomiota, ja hänellä on jo yli 211 000 seuraajaa Instagramissa. Fanit tulevat joka puolelta maailmaa, sillä Suomen kaunis luonto kiehtoo monia. Konsta sai faneiltaan myös lempinimen “squirrel whisperer” eli “oravakuiskaaja”. Nimi on melko osuva Konstalle, joka pääsee todella lähelle oravia ja muita eläimiä.

Konsta lähtee lähes joka päivä luonnonhelmaan valokuvaamaan. Hän voi joutua odottamaan tuntitolkulla, että orava tulee syömään kädestä pähkinöitä, tai että peura sattuisi kävelemään metsän läpi. Joskus eläimiä tulee paikalle, joskus taas ei. Kärsivällisyys on valttia tässä harrastuksessa. Eläimiä ei saa alkaa jahdata – niiden pitää antaa itse tulla luokse.

Kuvat puhukoon puolestaan. Tässä on vain murto-osa Konstan uskomattomista otoksista. Lisää Konsta Punkan taidonnäytteitä voit katsoa hänen Instagram-tililtään.

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

© Konsta Punkka

Lähde: Instagram/kpunkka

Kuutta omenaruusua varten tarvitset kaksi omenaa, jotka halkaistaan ja pilkotaan sitten ohuiksi siivuiksi. Siivut laitetaan kulhoon, jossa on vettä ja puolikkaan sitruunan mehu, minkä jälkeen kulho laitetaan noin 3 minuutiksi mikroon. Valuta tässä välissä omenoista ylimääräiset nesteen pois siivilässä.

Laita sitten toiseen kuppiin 3 ruokalusikallista aprikoosihilloa ja 2 ruokalusikallista vettä, lämmitä mikrossa minuutin verran ja sekoita.

Kauli yksi lehti- tai voitaikinalevy ohueksi ja leikkaa se kuuteen osaan. Levitä jokaiselle osalle hilloa ja asettele päälle sitten omenasiivuja. Ripottele päälle vielä hieman kanelia. Taita lopuksi alareuna ja rullaa omenaherkku kauniiksi ruusuksi. Paista uunissa noin 190 asteessa 40-45 minuuttia.

Supersankarin, tai tarkemmin sanottuna Ihmenaisen asu sopii reippaalle 103-vuotiaalle Mary Cotterille täydellisesti. Mary kertoo pitkän ikänsä salaisuudeksi sen, että hän pitää itsensä kiireisenä. Ja se todella pitää paikkansa. Jopa syntymäpäivänään hän ei malttanut istua paikallaan vaan tarjoili kahvia ja teetä vanhainkodissa, jossa hän on toiminut vapaaehtoisena jo 25 vuotta. Mary ei siis itse asu vanhainkodissa vaan ihan omassa kotonaan, josta hän ajaa joka päivä autollaan vapaaehtoishommiin.