Kuinka monen vaatekaapista löytyi joskus jotain niin huikeaa kuin nappiverkkarit? Kaksiraitaisena tietenkin, koska paikallisesta halpahallista niitä sai alle 50 markalla. Tai muistatko, kun postiluukusta kolahti joulun alla Suuri Lelukirja. Ai ai. Sitä plärättiin sitten tavaroiden kiilto silmissä ihan jouluaattoon asti.

Tässä on listattuna 20 nostalgista muistoa lapsuudesta.

1. Suuri Lelukirja oli täynnä hiirenkorvia.

Lähde

2. Nappiverkkarit. Kaikista kovin jätkä oli se, joka uskalsi repäistä napit ylös asti auki.

Lähde

3. Kuinka terapeuttista olikaan suoristaa tämä koru ja sitten läpsäistä se kiinni jonnekin, ihan minne vaan…

Lähde

4. Muistatko, mitä piti tehdä, kun hiiri ei toiminut kunnolla? Pallo irti ja puhallus.

Lähde

5. Penaali oli täynnä pikkuisia kumeja, joita keräiltiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa.

Lähde

6. Ja kirjoituspöydän laatikosta leijui vieno tuoksupaperin haju…

Lähde

7. … koska sulla oli kirjekavereita. Monta. Ihan ulkomailla asti.

Lähde

8. Ja miten jännittävää olikaan saada kirjeitä, koska ne postimerkit.

Lähde

9. Entä muistatko, miltä tuntui kököttää radion vieressä ja odottaa, että lempikappale tulee, jotta sen sai nauhoitettua kasetille…

Lähde

10. Lempikappale, jonka päälle toimittaja aina puhui.

Lähde

11. Joten lopulta oli pakko ostaa koko albumi yhden hittikappaleen takia.

Lähde

12. Mutta onneksi oli discot ja nämä kengät, jotka huurustuivat hiestä.

Lähde

13. Ja kuinka paljon äiti tykkäsikään, kun tapetti oli täynnä limakäsien jälkiä.

Lähde

14. Lankapuhelimissa oli se jännä puoli, että jos odotti puhelua, ei voinut lähteä kotoa koko päivänä.

Lähde

15. Ja julkisella paikalla soittaminen onnistui ainoastaan puhelinkopista, jonne joku oli yleensä juuri käynyt virtsaamassa.

Lähde

16. Satuja kuunneltiin kasetilta, joka ilmoitti aina, milloin sai kääntää sivua.

Lähde

17. Jollakin kulmakunnan tyypeistä oli tämä peli.

Lähde

18. Tämä hieman pelottava naama saa päässäsi soimaan tutun melodian.

Lähde

19. Tiedät, mitä tarkoittaa: ”Silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt.”

Lähde

20. Ja kun kuulet nimen Alfred J. Kwak, tiedät, että millainen päivä tänään on.

Onnenpäivä!

Katso vielä tästä OSA 1  ja OSA 2!

Tämä tässä on Kenny. Rewantiikeri, jolla on Downin syndrooma. Kenny on ensimmäinen tiikeri maailmassa, jolla kyseinen oireyhtymä on havaittu.

Kenny syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1999. Siihen aikaan valkoiset tiikerit olivat harvinaisuus, joita eläintarhat ja sirkukset halusivat palavasti itselleen. Kasvattajilla alkoi kiilua dollarin kuvat silmissä, kun he huomasivat nopeasti kasvavan kysynnän. Kasvattajat halusivat jalostaa täydellisiä valkoisia tiikereitä. Sellaisia, joilla on suuri kuono, lumenvalkoinen turkki ja jäänsiniset silmät. Lopputulos oli kuitenkin aivan toista. Kasvattajat olivat liian ahneita ja halusivat liian paljon liian nopeasti. Sisäsiittoisuus yleistyi tiikeribisneksessä. Kasvattajat eivät enää itsekään tienneet, kuka tiikereistä on sukua kenellekin. Tiikereille tuli paljon geenivirheitä ja terveysongelmia.

Yksi näistä tiikereistä oli Kenny, joka oli henkisesti jälkeenjäänyt, ja sillä oli fyysisiä poikkeavuuksia. Kennyn tila nimettiin tiikereiden Downin syndoomaksi. Kenny oli ainut laatuaan, sillä muiden tiikereiden poikkeavuudet eivät olleet näin suuria.

Kennyn kaltaiset tiikerit eivät menneet kaupaksi eläintarhoihin tai sirkuksiin. Osa tapettiin julmasti, ja osa taas pelastettiin ja vietiin turvakoteihin. Kenny oli yksi onnekkaista, joka sai kodin Turpentine Creek Wildlife Refugesta. Se on paikka, johon tuodaan hylättyjä ja laiminlyötyjä suuria kissaeläimiä. Kennystä tuli pian suuri nähtävyys, ja kaikki rakastuivat siihen täysin. Sen sympaattinen olemus vei jokaisen sydämen mennessään. Kenny nousi pian julkisuuteen ensimmäisenä tiikerinä, jolla on Downin oireyhtymä.

Kenny eli onnellisena Creek Wildlife Refugessa monta hyvää vuotta. Yhdeksänvuotiaana Kenny sairastui syöpään, joka lopulta koitui sen kohtaloksi. Rakastettu Kenny-tiikeri nukkui levollisesti pois 28. kesäkuuta 2008.

Lähde: Facebook

NASA on julkaissut lumoavan videon auringosta. Teos kestää muutaman minuutin ja siihen sisältyy videopätkiä, joita on otettu auringosta viiden vuoden ajan. Nämä videopätkät on kuvattu joka kahdeksas tunti vuosien 2010-2015 välillä.

Kuvamateriaali antaa hieman käsitystä siitä, kuinka valtavia aurinkopurkaukset ovat. Kaunista.

Geenimanipulaation mahdollisuudet alkavat vasta aueta tutkijoille, ja näin pitkälle tullaan tuskin koskaan pääsemään. Vai tullaanko?

Näiden huikeiden visioiden takana on taiteilija Chris Benn, joka päätti jättää taakseen kiireisen elämän mainosmaailmassa ja keskittyä lastenhoitoon koti-isän roolissa Saksan Alpeilla sekä surrealististen kuvien luomiseen Photoshopilla. Mies saa inspiraationsa eläintarhoista, joissa hän vierailee.


Lähde: chrisbenn.com

Tällaisen suloisen kynsilakkauksen kuka vain osaa tehdä tämän videon katsottuaan. Ensin näyttää siltä, että näihin kynsiin ollaan panostettu tavallista enemmän. Pikkutarkka printti kynnessä näyttää tarkalta käsityöltä. Todellisuudessa nämä on todella helppo tehdä, ja tekemiseen käytetään oikeaa sanomalehteä.

Ensin kynsi lakataan vaaleanharmaalla aluslakalla. Sen värisellä, jota oikea sanomalehti muistuttaa väriltään. Aluslakan annetaan kuivua täysin, muuten seuraava työvaihe voi pilata kynnen pinnan.

Kun lakka on kuivunut, kynsi dipataan puhtaaseen alkoholiin, ja annetaan kynnen olla siellä noin 5 sekuntia. Märälle kynnelle asetetaan pieni pala sanomalehteä, joka painellaan kynnen päälle tiiviisti. Tämän annetaan asettua kynnellä noin 15 sekuntia. Sitten sanomalehti poistetaan varovasti kynnen päältä. Tässä vaiheessa voi huomata, että sanomalehden printti on tarttunut kauniisti kynnen pintaan.

Kynsi pitää muistaa lakata vielä läpinäkyvällä päällyslakalla, jotta teksti ei kuluisi kynnestä. Hauskoja lakkaushetkiä!