Puolalainen valokuvaaja Magda Wasiczek on kehittänyt ainutlaatuisen tyylin, jolla valokuvata luontoäidin luomia hyönteisiä ja muita pieniä ihmeitä. Virittäydy maagisiin kesätunnelmiin näiden otosten kautta.

1.Unikko tuulessa


 

2.

3.


 

4.

5.


 

6.

7.


 

8. Kehtolaulu

9. Kylmä aamu

10. Ballerinat

11.

Sir Hodge Huffington on 3-vuotias kääpiösiili, joka on saanut paljon huomiota suloisen olemuksensa vuoksi. Sillä on näkyvissä tietyssä kulmassa pienet vampyyrimaiset torahampaat. Huffington on adoptoitu, sillä sen edellinen omistaja kohteli sitä huonosti. Ystävät kutsuvat sitä Huffiksi.

1.

 

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Lähde: Buzzfeed

Viime vuonna valokuvaaja Alice Childs adoptoi puolisonsa kanssa 8-vuotiaan Olive-possun. Heillä oli jo alkujaan aikamoinen eläintarha; kanoja, vuohia ja kolme koiraa. Pieni Olive-minipossu löysi pian yhteisen sävelen perheen koirien kanssa. Nykyään se käyttäytyy aivan kuin koira; torkkuu, jahtaa ja leikkii päivät pitkät.


 

Olive myös haukkuu, jos joku yrittää syödä sen lounaan.

 

Voisi kuvitella, että nämä kuvat ovat sadusta, mutta ne ovat hetkiä ihan oikeasta todellisuudesta.

 


 

Koko kopla koossa!

 

 

Pus pus!

 


 

Saisimmeko herkkuja?

 

Kävelyllä omistajan kanssa!

 


 

Olive-possun koiruudet eivät eroa muiden kuonokkaiden touhuista.

 


Käynnistä video napauttamalla kuvaa.

Lepo on tärkeää pitkien leikkien jälkeen.

 

Musiikki on tärkeää ihmisille ja näköjään myös eläimillekin. Tämä koira tykkää kuunnella omistajansa kitaransoittoa. Jopa niin paljon, että sen hymy hyytyy joka kerta, kun musiikki lakkaa.

Koiranomistajana päätän yleensä itse, mihin suuntaan kävelylenkkimme lähtevät. Buzzfeedin inspiroimana annoin kuitenkin tällä kertaa koirani, Kelmin, päättää mihin suuntaan kuljemme. Viimeinkin saisi nuuskia puskia ja nurkkia koko sydämen kyllyydestä!

Säännöt:

1. Menen siihen suuntaan, mihin koira vetää.
2. Pyrin pitämään hihnan löysänä.
3. Mikäli koira vetää tielle tai kohti testistä epäkiinnostuneita koiria tai ihmisiä, pysäytän Kelmin.

Aloitetaan testi!

kelmi_001
Kotiovelta Kelmi lähti varsin päättäväisesti liikkeelle siihen suuntaan, mihin yleensäkin lenkitän sitä. En tiedä, ohjasinko koiraa kuitenkin alitajuisesti jotenkin. Se pysyi aika kiltisti katujen varsilla ja tuntui nuuskivan kuivahtaneita heiniä jopa tavallista vähemmän.
 
helmi_002
Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin Kelmi seurasi varsinaisia teitä. Vasta parinkymmenen minuutin jälkeen testi alkoi kerätä minulle katseita, kun Kelmi tahtoi kulkea pientareen päällä aidan vieressä. (Jostain syystä se tahtoo aina kulkea aitojen ja seinien reunaa pitkin.)
 
helmi_003
Pientareen jälkeen alkoi ensimmäinen offroad-osuus! En ollut koskaan aikaisemmin kulkenut tätä polkua pitkin, mutta kyseessä oli kuitenkin selkeästi polku. Sen jälkeen Kelmi otti suunnakseen minulle tuntemattoman tien, joka lopulta päätyi täydelliseen pöpelikköön.
 
helmi_004
Pöheikössä nenä oli koko ajan kiinni maassa. Vauhti oli sen verran kova, että aloin katua paksua kevättakkivalintaani. Kelmi ei valitettavasti osannut ylittää tietä suojatien kohdalta, mutta tarkistin, ettei autoja ollut lähellä. Tienylityksen jälkeen pääsimme taas kadulle kävelemään.
 

helmi_005
Kelmi löysi kiinnostavan oven ja alkoi itkemään, kun ei päässyt sisälle. Voi Kelmi, et sinä ole ulkoiluväline. Et voi mennä sinne.
 

helmi_006
Ensimmäisen pettymyksen ja kiellon jälkeen Kelmi jäi seisomaan paikalleen muutamaksi minuutiksi. Sen jälkeen se olisi tahtonut lähteä juoksentelemaan yksityishenkilöiden pihoille, jolloin jutun kirjoittajaa alkoi ujostuttaa ja pysäytin koiran, vaikka se ei kuulunutkaan alkuperäisiin sääntöihini.
 

helmi_007
Kelmi löysi toisen oven, josta olisi tahtonut kulkea sisään. Onneksi ovi oli kiinni. Talon pihaistutusten nuuhkiminen lohdutti hieman.
 

helmi_008
Reissun kiinnostavin hetki on tässä! Kelmi bongasi taukoa viettävän remonttimiehen ja olisi tahtonut hieman maistaa tämän eväsleipää. Valitettavasti jouduin taas pysäyttämään koiran. Tämän jälkeen Kelmi oli niin pettynyt ja hämmentynyt, että seisoi paikallaan viitisen minuuttia. Ehdin karsia ottamistani reissukuvista tärähtäneimmät pois sillä ajalla.
 

helmi_009
Olimme jo kaukana kotoa, ja minulle alkoi tulla nälkä. Oli aika lopettaa testi. Kelmi yritti vielä päästä muutamaan asuntoon sisälle, mutta ei osoittanut oma-aloitteisesti mielenkiintoa lähteä kotia kohti.

Lopputulos:

Koiran luonne määrittää paljon, millainen reissusta tulee. Kauniina päivänä on hyvä idea ottaa eväät mukaan. Kun koiran antaa kulkea edellä, oppii ihminenkin paljon – spontaaniutta ja avoimuutta nauttia luonnosta!