“Näetkö nämä minun kaksi jalkaani? Ne liikkuvat vielä”, Agnes Zhelesnik heittää huulta toimittajalle. Kyllä tämän teräsmummon on syytäkin heittää huulta, sillä hän täytti juuri 100 vuotta. Se tekee Agnesista Amerikan vanhimman opettajan, ja luultavasti koko maailman vanhimman.

Lapset kutsuvat tätä kotitaloutta opettavaa supernaista nimellä “mummi”. Ennen opettajan uraansa Agnes hoiti kotona lapsiaan ja sitten lapsenlapsiaan. Lopulta, 81 vuoden kunnioitettavassa iässä, hän päätti ryhtyä opettajaksi. Ja hyvä niin, sillä hän selkeästi rakastaa lapsia ja lapset häntä.

Tämä on uskomaton rakkaustarina. Kaunis. Herkkä. Iloinen. Todellinen. Aito.

Nick Vujicic syntyi ilman raajoja, ilman käsiä ja jalkoja. Mutta sen sijaan, että hän olisi antanut tämän hidastaa vauhtia, Nick päätti toisin. Hän päätti, ettei mikään ole hänelle este. Tämän nuoren hurjapään ja seikkailijan elämästä tuntui kuitenkin puuttuvan yksi asia – oma rakas. Nick ajatteli, että miten hän pystyy ikinä kilpailemaan muiden, kädellisten ja jalallisten miesten kanssa.

Mutta niin siinä vain kävi. Nick rakastui, ja nainen rakastui Nickiin. Samalla syntyi ehkä yksi kaikkein kauneimmista rakkaustarinoista. Sellainen, joka saa jokaisen uskomaan siihen, mihin usko välillä katoaa. Nimittäin todellisen rakkauden löytymiseen.

Nick on niin iloinen seikkailija, ettei ole ihme, miksi tämä nainen häneen rakastui. Samalla tämäkin tarina todistaa sen, että kun painaa hyvillä mielin, iloisena ja reippaana eteenpäin esteistä ja vaikeuksista huolimatta, siellä, edessäpäin, odottaa myös onni.

14-vuotias Afrikassa Malawissa asuva William Kamkwamba joutui jättämään koulun kesken, sillä hänen perheellään ei ollut varaa maksaa koulumaksuja. Nuori poika alkoi miettiä, miten he voisivat hyödyntää tuulta kylässä. Kylässä, jossa ei ollut sähköä ollenkaan.

Niinpä hän suuntasi kirjastoon ja lainasi muutaman kirjan tuulimyllyistä ja sähköntuottamisesta. Kirjat olivat täynnä kaikenlaista informaatiota, mutta yksi oleellinen asia puuttui niistä kaikista. Nimittäin opas, joka neuvoo, miten rakennetaan sähköä tuottava tuulimylly. Niinpä tämä 14-vuotias William keksi sen itse.

Parin kuukauden kuluttua hän oli rakentanut ensimmäisen tuulimyllynsä, jonka avulla pystyi kuuntelemaan radiota. Tieto tästä nuoresta nerosta levisi pian lehdissä ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin William on vihdoin päässyt takaisin kouluun. Hänen haaveenaan on perustaa oma tuulimyllyfirma.

Tällä videolla näette koiran, joka ei ui. Edes koiraa. Ilmeisesti se kuitenkin rakastaa vettä, sillä ihan iloisen näköisenä se seisoo altaassa muiden koirien uiskennellessa ympärillä. Se seisoo takajaloillaan, pitää tasapainoa etutassuillaan ja katselee ihmeissään, mitä muut koirat tekevät, kun ne niin nopeasti menevät paikasta toiseen. Ehkä se tykkää vesijuoksusta enemmän.

Ääni, joka pelastaa nuupahtaneemmankin päivän, on tämä. Lapsen nauru. Jo pelkkä kikatus kuulostaa korvaan sulosoinnulta saati sitten se tieto, että tämä pieni olento, joka spontaanisti näyttää kaikki tunteensa eikä yritä peitellä niitä niin kuin aikuiset usein, on tuolla hetkellä onnensa kukkuloilla.

Tälle videolle on koottu parhaat naurut yhteen pakettiin. Yksi nauraa niistämiselle, toinen paperin repimiselle, kolmas ihan muuten vaan. Kyllä tulee hymy huulille tätä katsellessa.