Glutan nykyinen omistaja Sorasart Wisetsin tapasi koiran vuonna 2012 asuessaan vielä opiskelija-asuntolassa Thaimaassa. Koira tuli välillä asuntolan pihalle, missä se sai paljon paijauksia rakennuksessa asuvilta opiskelijoilta. Sorasart tykästyi koiraan sen kiltin luonteen takia ja osti tälle ruokaa päivittäin. Valitettavasti asuntolan säännöt kielsivät ottamasta kulkukoiria sisätiloihin. Glutan piti nukkua yönsä ulkona. Sorasart keksi kuitenkin keinon auttaa koiraa – hän adoptoi sen virallisesti itselleen. Asuntola ei kieltänyt omien lemmikkien ottamista huoneisiin.

Gluta viihtyi asuntolassa, mutta parin kuukauden jälkeen se alkoi oksentelemaan ja sen yleiskunto romahti. Lääkärissä sillä todettiin monia eri sairauksia, pahasta syövästä märkäkohtuun asti. Onneksi kuitenkin Glutalla oli nyt omistaja, joka piti koirasta huolta ja auttoi sitä saamaan tarvitsemaansa hoitoa. Siitä alkoi Glutan kuntoutus.

Nyt Gluta on terve, iloinen, fiksu ja rakastettu koira, jolla on kaikki hyvin. Sillä on turvallinen koti ja huoltapitävä omistaja. Omistajan sanoja lainaten “Gluta on maailman onnellisin koira”.

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

© Sorasart Wisetsin

Lähde: Facebook | Tumblr | Instagram

Tämä on aivan ihana rakkaustarina.

Vuonna 1995 pieni Brittney-tyttö käveli alttarille kukkaistyttönä, vierellä taapersi Briggs-poika, joka kantoi taskussaan sormuksia.

Viisitoista vuotta eteenpäin ja elämä oli vienyt heidän tiensä erilleen. Mutta näiden teiden risteys olikin ihan mutkan takana, sillä kaverukset tapasivat sattumalta lukiossa. Brittney tunnisti Briggsin ja siitä alkoi tapailu. Viisi vuotta seurustelua, ja he kävelivät jälleen alttarille.

Kukaan häävieraista ei osannut odottaa, että 20 vuoden kuluttua tämä suloinen kaksikko…

… seisoisi alttarilla uudestaan.


Tässä vielä video:

Kuvat: Youtube / Brittney Fussy

Tämä kuva on levinnyt netissä nopeasti sen julkaisun jälkeen. Nainen istuu lääkärin vastaanotolla odotushuoneessa, koska hän on vahingossa laittanut tukkaansa rakennusaineena käytettävää uretaani- eli saumausvaahtoa muotovaahdon sijaan. Näemmä se toimii tehokkaammin kuin perinteiset muotovaahdot.

Lähde

Jos peiliin katsoessa enää ikinä tuntuu siltä, että tänään on “Bad Hair Day”, niin palaa tämän kuvan äärelle.

Kenneth ja Helen tapasivat Ohiossa teini-ikäisinä. He halusivat naimisiin niin kovasti, että Kenneth valehteli olevansa 21-vuotias, vaikka todellisuudessa hän oli vielä 20. Hän olisi kyllä tullut täysi-ikäiseksi muutaman päivän kuluttua, mutta rakastunut pariskunta ei malttanut odottaa päivääkään.

He kasvattivat yhdessä kahdeksan lasta – ja silti he jaksoivat aloittaa jokaisen aamun pitämällä toisiaan kädestä kiinni ja kiittämällä siitä, että heillä on toisensa. Lapset tiesivät aina, että kun he menettäisivät toisen vanhemmistaan, toinenkin lähtisi hyvin pian.

Ja niin kävi. Kenneth ja Helen olivat yhdessä yli 70 vuotta, ja vain 15 tuntia sen jälkeen, kun 92-vuotias Helen menehtyi, lähti myös hänen 91-vuotias rakkaansa.

12-vuotias Martin Pistorius eli normaalia terveen nuoren pojan elämää Etelä-Afrikassa, kun hän eräänä päivänä tuli koulusta kotiin ja tunsi olevansa kipeä.

Pian hänellä todettiin olevan liikehermoratoja rappeuttava sairaus. Martin vajosi tiedottomaan tilaan. Tai niin lääkärit väittivät; Martin ei ymmärrä mitään ympärillään tapahtuvaa.

Mutta he olivat väärässä.

Lähes 10 vuoden ajan Martin eli vankina omassa kehossaan pystymättä kommunikoimaan mitenkään. Martin ei kyennyt puhumaan eikä liikkumaan, mutta hän ymmärsi kaiken, mitä tapahtui ja mitä ihmiset puhuivat.

Kun lääkärit tajusivat virheensä, Martinia alettiin heti kuntouttaa. Hänen tietoisuutensa kooman aikana oli suuri järkytys erityisesti läheisille. Martinin äiti oli heikkona hetkenä sanonut pojan sängyn vieressä, että toivoisi pojan kuolemaa. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä eikä olisi ikinä sanonut sellaista, jos olisi tiennyt pojan ymmärtävän kaiken. Martin kuitenkin tajusi, että hänen äitinsä ei koennut olevansa tarpeeksi hyvä äiti, vaikka todellisuudessa Martin tiesi tämän olevan paras mahdollinen – mutta hän ei pystynyt sanomaan sitä surulliselle ja väsyneelle vanhemmalleen.

Lisäksi selvisi, että poikaa oli hyväksikäytetty ja kohdeltu väkivaltaisesti hoitokodeissa, joissa hän välillä vietti aikaa.

Nykyään onnellisesti naimisissa oleva Martin kommunikoi kirjoittamalla, sillä puhumaan hän ei vieläkään pysty.

Hänen tärkein sanomansa on: “Kohtele muita aina ystävällisesti ja kunnioittaen, vaikka tuntuisikin, ettei toinen ymmärrä. Älä koskaan aliarvioi mielen ja rakkauden voimaa, äläkä koskaan lakkaa haaveilemasta.”

Kuvat: Youtube

Tässä Martinin tarina vielä videolla: