Olet varmaan kuullut sanonnan “The greatness of a nation can be judged by the way it’s animals are treated.”

Tämä kuuluisa sanonta on Mahatma Gandhin suusta ja tarkoittaa, että maiden mahtavuutta voidaan mitata sillä, miten niiden kansalaiset kohtelevat eläimiä. Vaikka monessa maassa tätä ohjenuoraa toivoisi käytettävän enemmänkin, on hienoa lukea pelastustarinoita, joissa ihminen vilpittömästi haluaa auttaa eläintä.

Tämä on tarina siitä, miten pelastettu simpanssi, Wounda osoittaa vilpittömän kiitoksensa sitä auttaneille lääkäreille.

XXXXX

Wounda- se tarkoittaa “kuolemaisillaan olevaa”. Näin simpanssi nimettiin, kun se löydettiin pahasti sairaana ja laihtuneena sademetsästä.

Eläinlääkärit ravitsivat simpanssia ja hoitivat sen kuntoon.

Kun se oli tarpeeksi vahva, oli sen aika palata takaisin luontoon. Sitä auttaneet lääkärit lähtivät viemään Woundaa takaisin kotiin.

Wounda on 15. simpanssi, joka päästetään vapauteen.

Kun Woundan häkki avattiin ja se pääsi vihdoin ulos, oli sillä paljon ihmeteltävää …

… ja se palasikin takaisin auttajiensa luo …

…  ja halasi sitä hoitanutta lääkäriä osoittaakseen kiitollisuutensa.

xxxxxxxxxx

xx

Ikä ei ole este, eikä edes hidaste. Pikemminkin se tuntuu olevan monelle vain tekosyy olla tekemättä asioita. Sillä jos kroppa kestää, koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.

Pat Leitner, 11 lapsen isoäiti, päätti toteuttaa yhden haaveistaan täytettyään 77 vuotta. Hän kävi hyppäämässä laskuvarjohypyn. Vain harmaa tukka lepattaa ilmassa, kun nainen laskeutuu alaspäin hurjaa vauhtia. Aivan mieletöntä!

Albiino ryhävalas tunnetaan nimellä Migaloo. Se nähtiin ensimmäisen kerran Australian vesillä vuonna 1991, jolloin se oli noin 3-5-vuotias. Siitä lähtien monen unelma on ollut nähdä tuo upea ilmestys, kun se tekee vaellusta Australian ohi Etelämannerta kohti. Nämä onnekkaat veneilijät pääsivät näkemään Migaloon todella läheltä.

Omistajat muuttivat uudelle paikkakunnalle ja jättivät pienen koiransa kadulle. Vuoden jälkeen koirasta, joka sai myöhemmin nimekseen Theo, oli tullut pelokas. Sen turkki oli erittäin huonossa kunnossa.

Joten on täysin ymmärrettävää, että Theo pelkäsi pelastustiimiä ihan hirveästi.

Kun koira vihdoin saatiin kiinni, se vietiin turvaan. Theon turkki ajettiin, ja se pääsi kylpyyn. Koira oli todella masentunut, uupunut ja surullinen. Se oli käynyt läpi niin paljon.

Mutta jo hyvin pian se sai uutta energiaa koirakavereistaan, ja Theo oli jälleen oma iloinen itsensä.

Tämä on ainutlaatuinen tarina siitä, kuinka 100-vuotiaat Irene ja Alice ovat olleet parhaita ystäviä jo 94 vuotta. He ovat tunteneet toisensa jo 1930-luvulta asti ja kertovatkin nyt, miten maailma on heidän mielestä muuttunut. Mitä mieltä he ovat iPhonesta, mikä on pitkän iän salaisuus ja mikä on saanut heidän ystävyytensä kestämään näin kauan. Katso video ja nauti näiden kahden personaallisen naisten hauskoista tarinoista!